vitsit kun on taas niin melankolinen tunnelma. Istun tässä radiotalon atk-luokassa ja tohon ikkunaan putoilee vaa noita ihanasti kellertyneitä lehtiä. Huivit ja villasukat esiin, nyt saa sytytellä kynttilöitä ja juoda teetä !!
Melkein viikon Helsingissä ehin piipahtaa ja kylläpäs siellä oli taas oma maailmansa. Kavereit ehti näkee tottakai, mut kyl jäi vähä haikee olo ku ei kaikkien kanssa aikataulut vaa natsannu niin hyvin yhteen.Etenkin ku olis vaa kaivannu sitä et ois päässy halaa muutamaa ! Univelat tuli kyllä hyvin kuitattua siellä ollessa... kevyet 14 tuntia ekana yönä. Mikä tunne ! Mahtavaa on myös se, että mun oma rakas Bordelli ei jää nyt ilman asukasta. Rosa muuttaa sinne parin päivän päästä, ni pysyy sielläkin sitten elämän vilske :) ihanaa. Nyt kun visiitillä pääskin ihanasti kuuraamaan kämppää niin paljon ku kerkes, ni pysty jättämään sen rauhallisin mielin hyviin käsiin. Ellen sanois jopa et parhaisiin. Joulukuuhun asti siellä se kämppä sitten onkin, ja sen jälkeen oonkin sitten takas äitin ja isin helmoissa... periaatteessa. Oivoi.
Punapääkin oon nykyää...
http://www.youtube.com/watch?v=Dqok5m4lqeE
Nää tämmöset biisit on jotenkin niin syksy.
Vaikka syksy onkin kaikenkaikkiaan jotenkin nii masentavaa ja synkkää, ni mä vaan rakastan sitä yli kaiken. Siis se kaikki mikä syksyyn kuuluu on jotenkin vaan niin parasta. Leffaillat peiton alla, yökyläilyt, lenkki ulkona kun siellä tuulee ja pystyy melkeen haistaa sen syksyn. Se on vaan niin oma aikansa. Toisaalta nää aamut tulee olemaan niin paljon vaikeampia herätä, ja pakko noiden tytsyjen kaa lähtee tonne salille ni saa lisäenergiaa tänne pimeyteen.
Mua vähän tässä kuumotti tosiaan se kun olin poissa koulusta ne kaks päivää viimeviikolla, mutta kyl tänää pääs taas joteski messiin. Meillä onkin ensviikolla ensimmäinen suora lähetys ( eli kuuluu täällä voitsin alueella, koulun kajareist vissiin? ) Ja mä kuulunki tuottajaryhmään, eli meil onkin suunniteltavana se meiän ensimmäinen tunnin mittainen radiolähetys. Nyt jänskää. Käytiin tänää läpi kaikennäköst teoreettista puolta tästä työstä, ja vaikka oli vähän kuivakkaa niin hirmu mielenkiintosta silti !
Nyt on jotenkin semmonen jännitys ilmassa koko ajan ku pääsee enemmän ja enemmän tekee kaikkee mitä tää tulis olemaan, mut koska tuntuu että on vielä niin pihalla kaikesta ni nää perhoset aika hyvin lentelee täällä mun vatsanpohjassa. Niiku yks viimevuoden opiskelija oli sanonu " Ku ottaa relasti, ni kaikki menee jepa ". Niin kai se sitten on. Ei tähän kuole, onkin yks parhaist tsemppilauseist joita tiiän. Tai mikä tahansa tilanne kun jännittää, ni että ei siihen koskaan tule kuolemaan. Aina kaikki asiat on korjaantunu ja sujunu, ja niin ne tulee varmaa jatkossakin tekemään.
Olin erittäin karu enkä postannu kuvia niinkun yleensä, anteeks :(
http://www.youtube.com/watch?v=k4V3Mo61fJM
Tähän biisiin ja näihin tunnelmiin,
xoxox
Oona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti