Haasteita.

Tää viikko on ollu ihan kauhee. Siis suoraan sanottuna hyi. Millään osa-alueella elämä ei oo menny putkeen viimepäivinä ja mun suusta onkin kuulunu yhtää tiuhaa ku  levylle ois juuttuneena " mä en kestä". ( kiitos soikku tartuttamisesta... Käykääs kaikki muute tsekkailemas ihanan opiskelijafrensuni youtuben videoblogi !! Nimellä soikkuu löytyy vaikka mitä mahtia ;) ) 

Mutta niin, oikee surkeiden sattumusten sarja ollu. Eniten kyllä ärsyttää tää oma 20minuutin lähetys joka meni ihan päi honkia. Jos jotai positiivist haluisin siit löytää ni onneks muutama asia löyty . 

1) ei sinänsä enää jänskää mennä puhuu siihen niiden laitteiden eteen ja tietää et porukka kuuntelee sua siel toisel puolel ja on valmiin antaa niin ruusui ku risujakin 

2) löysin mun ongelman joka ilmenee puhuessa. Oon tottunu olee nii näytelmissä ja musikaaleissa ja PUHELINMYYNTITYÖSSÄ jopa, ni mun on vaikee pitää puhe ns. Aisoissa. Mun äänenvoimakkuus vaihtelee hirveesti ja puhun tosi " esiintymismäisesti". Tiiän et osaan kyllä ottaa sen toisen niin sanotun bitch-oonan puhetyylin, mut se aina unohtuu viel ku pitää keskittyy kaikkeen muuhun samaa aikaa. Se on siis mun seuraava tavoite päästä siitä eroon :)

3) olen edelleen hengissä. Pisteet kotiin siis.

Darudepäivin on kiva pyörähtää Tampereelle vähän shoppaa opiskelijakorttia ( ei yhtää viime tipas ku oli viimenen päivä ku sen sais ), nuottikirjaa ja elämäni pahinta kahvia. Ainaki seura oli mahtavaa. Näist voitsun poitsuist alkaa löytyy jopa muitki piirteit ku väsynyttä ja kuivaa läppää ;) 

Kaikenlisäks mun selkä on nyt iha kunnol joka ikisest kohast iha rikki, ni se ei ainakaa helpota tätä hermojen kireyttä. Onneks tääl on niin paljon ihmisiä ympärillä jotka oikeest huolehtii et kaikki on hyvin, ni on pakko laittaa se hymy huulille iha vaa jo sen takia koska tietää ettei koskaa jää pahan fiiliksen kanssa yksin.

Voi äiti lähetti kuvan Rosast ja mun pinguist, bordellin uusist asukkaist. Ihanat !! En malta oottaa ens viikonloppua kun tuun varmaa pikavisiitin heittää kotii ku pakko mennä vähän äitii ja iskää moikkailemaan. Ja tottakai myös näit kuvan ihanuuksia. Ja äh, nyt haluisin luetella tähä pitemmän litannian kaikkia joit haluisin nähä mut alkaa vaa ärsyy ku ei kerkee miteskää ! Anyways, olen huudeilla ensviikolla ;) be ready !

Tääl ei oo mahist ottaa kuvaa ilman et joku linssilude pamahtaa paikalle
;) MUTTA ihana syksy !!! Punasia lehtiä, keltasia lehtiä... En kestä ku on niin niin nättiä ja tuoksuu ihanalle. 

Tulipa tosta sipen takista mieleen että en ymmärrä nyt yhtään että miten on mahdollista, mutta oon kadottanu ton mun samanlaisen takin tänne jonnekki !!! Kuka voi kadottaa talvitakin... Huh

Nyt sujuu viikonloppu tääl aika rauhallisesti pienellä porukalla. Aattelin tonne radiotalolle linnottautua huomenna ja vähä treenailla ja tehä meiän oman radiokanava Radio Palan ensimmäisen lähetyksen rotaatiokelloa. Eli ympyrää joka jaetaan lohkoihin sen mukaa mitä siihen 60min sisältyy. Ja voishan siel vähä  nauhotella ja käyä läpi vähä omaa puhetta muuteski. 

Xoxox

Oona