Jännän äärellä.

Heippa kaikki ihanaiset !

Mun elämä on tässä nyt pyörinyt kaikkien jännien asioiden ympärillä. Kämpän etsinnän, pääsykoejännityksen ja JÄÄKIEKON MM-KISOJEN ÄÄRELLÄ !

Jos aloitetaan siitä kämpästä, niin ihan hulluna ollaan nyt Lassin kanssa etsitty asuntoa Helsingistä. Muutama on nyt sellainen, että saatais ne, mutta pitää vielä vähän funtsailla. Noin takuuvuokrat on vähän ikäviä tälleen nyt kun ei oo vuoteen tehny duunia ni ei oikee löydy siihen rahaa. Mut onneks löytyy myös paikkoja joissa se takuuvuokra ei oo niin suuri ! Mutta nyt jännityksellä pitää oottaa tässä että miten käy, tullaanko me kummatkin Helsinkiin kesäksi :)

Sitten toinen, pääsykokeet. En tajunnu ees jännittää niitä, kunnes Sami tuli siitä mainitsemaan. Hitto. Ne on ylihuomenna, ja jos nyt nää kaks päivää nää samat perhoset pyörii mun vatsanpohjassa, niin en ehkä kestä. En ymmärrä miks jännittää näin paljon, vaikka tiiän jo mitä siellä Metropoliassa tulee tapahtumaan. Mutta silti tää jännitys on iha järkyttävää. Kumpa vois vaa skippaa pari päivää ja mennä niihin pääsykokeisiin jo nyt. Tuntuu turhilta päiviltä nää pari tässä välissä. Mutta koska ei voi skippaa, niin pitää vaa yrittää pitää järki päässä ja focus sisäänpääsyssä.

Ja sitten viimeinen, eli jääkiekko. Voi kumpa osaisin laittaa tänne videota Suomen perjantaisen pelin katselusta. Se meni niin jännäks, että oli kyllä jääkiekkoa parhaimmillaan. Eilinen peli meni ainakin itselläni vähän ohi, koska kun katoin alkupelin niin totesin heti siinä jo että tää peli on niin Venäjälle. Huomas eilisessä pelissä että leijonat on oppinut pelaa paremmin yhteen, mutta maaleja ei saada tehtyä miljoonan taalan paikoistakaan. Siitä huomaa että yksilötaitoa ei vielä oo niin paljon että pärjättäis. Harmi.

 

Maalatiin yleistilan pihan kalustus, ja omasta mielestä ainakin tuli ihan superpäheet ! Ainakin paljon paremmat kun edelliset :) Nyt tulee aina hyvä fiilis kun menee ulos. 

Koska lämpimät ihanat ilmat vihdoin tuli, niin niistä pitää kunnolla nauttia ! Eli siis nuotio syttymään, ja herkut mukaan. Ja voi kyllä on ihan bueno. Varsinkin täällä kun nää puitteet ja maisemat on ihan mahtavat. Ihan kun olis mökillä. Se on varmaa yks niistä asioista mitä jään täältä kaipaamaan.

Sain jopa vähä brunaa pintaan eilen !

ps. Tais olla ensimmäinen blogipäivitys missä ei ollut mun SELFIETÄ ! Aplodit siitä mulle :))

xoxox

Oona

Torstai on toivoa täynnä.

Ihanaa torstaita kaikille ! 

Oltii Lassin kanssa toisspäivänä käymässä safkaamassa eka ihan sairaan hyvässä Tamperelaisessa kiinalaisessa ( en muista nimee mut pikku kiinalainen oli osa sitä nimeä).  No siin vieres oli kuitenkin niin houkuttelevan näköinen vohvelikahvila, joka houkutti menemään sisään. No, siellä ne vohvelit oli tosiaan hintansa arvoiset. Siis aivan jumalallisen hyvää. Huh huh. Suosittelen erittäin paljon.




Niiku huomaatte, noiden päällä oli iha reilulla kädellä annosteltu tota kermavaahtoa :D Jätin kyllä ihan tyytyväisenä vohvelista osan lautaselle, muuten en olis varmaa voinu kun kieriä takaisin Voitzille.

Muutenkin mä tykkään tosi paljon paikoista jotka ei oo ihan tavallisia ketjumestoja. Tosin tän kahvilan sisustus oli sen suhteen inhottava, et pöydät keikku ja olin varma et jos tiputan jotain niin se on jotain tosi vanhaa antiikkia. Mutta siitä huolimatta, musta oli ihana käydä tuolla vaihtelun vuoks. Jotain erityistä päivään . 





Käytiin shoppailemassa ruoan jälkeen Lassin kanssa mulle mekkoa loppugaalaan tänne. Oli kaikennäköisiä ihania hempeitä kevään värejä, mutta minä näin iloisena ja pirtsakkana ihmisenä valitsin sitten sieluuni sopivan värin -eli mustan.
Mutta jokaisella naisella täytyy olla ainakin yksi pikkumusta, eiks niin?
Plus että sitä onkin sitten kiva koristella ihanilla värikkäillä asusteilla !
Btw. palaan kesällä taas ihanien korujen pariin, mutta mut voi bongaa Malmin sijasta nyt Jumbosta. SAA TULLA OSTAMAAN MULTA KAIKKEA IHANAA <3





Täällä työharjottelussa kaikki sujuu edelleen loistavasti. Mulla on

Emmin kanssa erittäin hauskaa. Kun aamulla hyppää bussiin klo. 9, ja illalla bussi on takaisin Voitzilla klo. 20.00, ni saattaa takastulomatkalla olla kyllä hieman hysteerinen meininki. Vaik nää on aika pitkii päiviä, ni se ei haittaa yhtään. Viihdyn täällä, ja tykkään tästä erittäin paljon.
 Kun tuun töihin, niin saadaan joku homma niin, että siinä menee puol päivää tai useampi. Esimerkiksi yks päivä oli tullu tiedote, että Tampereen Sorsapuistoon tulee puolenpäivän aikaan jokavuotiset lintuasukkaansa. Menin sitte puolenpäivän aikaan kyttäilemään että koska ne saapuu, ja sit kun ne tuli niin otin audiota taustaksi ja sitten pari haastattelua. Sit se juttu tulikin samana päivänä ajankohtaisena juttuna ulos :) Me like a lot.

Opistolla alkaa pikkuisen jo huomata sen, että ihmiset ovat tajunneet että kohta tää loppuu. Sen on huomannut myös itsessään, että haluaa paljon mielummin hengata muiden kanssa vaikka väsyttäisikin. Tälläista samaa fiilistä ja porukkaa kun mistään muualta ei voi saada tai bongata. Uniikki porukka, joista jokainen luo palan tätä kokonaisuutta. Mä todellakin jään kaipaamaan jokaista. Tää vuos on antanu niin paljon, mutta se on suurimmaksi osaksi just niiden ihmisten ansiota, kenen kanssa mä vietän suurimman osan tästä mun ajasta. Ei tarvii edes sanoa, että aika kultaa muistot. Ne on kultaiset jo nyt. Hyi olipa liian hempeet. Sanon mielummin näin: ootte te kaikki ihan ok.




Tällaisen ihanan Instagram-postauksen löysin toissapäivänä. " Best Friends are the people in life that make you laugh a little louder, smile a little brighter and live a little better! Missing you every minute <3 "
Kaikki ei oo aina ruusuilla tanssimista, eikä mun ja Nooran kohalla niin oo aina ollutkaan. Mutta jokaisesta asiasta on päästy yli, ja jokainen juttu on vahvistanut tätä. Ei voi sanoa olevansa parhaita kavereita, ellei ole joskus riidellyt verisesti, ja pystynyt sopimaan sen. Plus, että meidän ajasta kuitenkin se 99% on timanttia ;) Ja timantit on ikuisii... hehe heh.
Ei vaan, mun pointti tässä oli se, että kun toinen ihminen on tarpeeks rakas, ei välimatkalla oo väliä. Se vaan vahvistaa, koska sen aikana ymmärtää sen, että pärjää myös ilman toista. Että pysyy hengissä, vaikka toinen ei oliskaan aina siinä. Ja sitten kun näkee, on se puolet parempaa taas.
Mä en sano että olis mukavaa olla näin pitkää kaukana toisesta, ei todellakaan. Mutta koska tästäkin pitää etsiä puolensa, niin sen hyöty oli tuo edellinen. Mulla on ihan kamala ikävä mun toista puoliskoa, vaimoa, riiviötä ja parasta ystävää. Onneksi mä tiedän että menee 14 päivää, että mä pääsen taas kattelemaan tuota maailman kauneinta pärstää <3 Missing you too every minute.




Mä jatkat nyt uutisten kirjoittamista, ja meen ihan kohta taas lukemaan ne.

Love you,
xoxox
Oona

Viimeisiä viedään.

Työharjoittelusta terkkuja vaan kaikille !

Täällä mä istuskelen Tampereen yliopiston radio Moreenin toimituksessa. Viimeiset pari viikkoa täällä Tampereella käynnistyy maanantaina... Huh huh. Aika on mennyt kyllä nopeasti !

MUTTA,  mä todellakin olen tykästynyt tähän hommaan ! Tää Moreeni on Tampereen paikallisradio, joka lähettää ohjelmaa aina 16-22. Muuten täältä kanavalta voi kuulla rauhottavaa klassista musiikkia. Mut se ohjelma mitä tää kanava lähettää, on ihan mahtavaa. 16-17 tulee Verstas, joka käsittelee aina ajankohtaisia asioita jostain mielenkiintoisesta näkökulmasta. Sen jälkeen ilta menee niin, että tulee musiikin, kulttuurin ja politiikan erikoisohjelmia. Esimerkiksi tääl pyörii semmonen ohjelma kun Räppiö joka käsittelee nimensä mukaisesti räppiä.

Must on ihana että on vielä olemassa tämmösiä radiokanavia jotka puhuu asiaa, eikä puhu vaan semmosta " puhutaan jotain koska on pakko puhua". Täällä on harjottelussa aina alan opiskelijoita, jotka tuo uusia näkökulmia tänne ja must se on mahtavaa kun uskalletaan ottaa riski ja puhua jostain painavammastakin. Ja parasta on se, että otetaan asioista selvää. Kaikki on aikalailla mietittyä. Suosittelen tutustumaan tähän kanavaan. Voi nimittäin olla että tän toiminta loppuu, sillä Tampereen yliopistolla ei ole muka finansiaalisesti varaa tähän. Tosi ikävää.

Mutta se siitä mainostuksesta ;)

Sain kutsun Metropoliaan television- ja radion- koulutusohjelman pääsykokeisiin. Mua jännitti aivan hirmusesti, koska ne ennakkotehtävät meni mun omasta mielestä vähän sillee sinnepäin. Mut mukava et taas tänä vuonna tulee sama rumba uudelleen kun viimevuonna. Tosin se kuumottaa vähän, että jos haluun parantaa viimevuodesta, niin mun on päästävä sisään. Jos en pääse, se tarkoittaa vaan että vedin huonommin kun viime vuonna. HUI.

Tää on hirmu hauskaa, kun en oikee vieläkään oo varma mun kesästä. Että missä meen ja mitä teen. Toivottavasti se selviäis tässä lähipäivinä, en oikeen tykkää tämmösestä epävarmuudesta :/

Mutta mulla menee kaiken kaikkiaan hyvin, oon erittäin onnellinen.

Toivottavasti tekin ootte <3

xoxox
Oona

ps. Täs on viel mun vapusta muutama kuva. Olin Lassin kanssa stadissa ( Tai no itseasiassa yllätin sen. Mun piti olla Tampereella mut teinki yllärivisiitin Helsinkiin ;) Se ilme ois pitäny saada nauhalle ! :)