torstai 15. toukokuuta 2014

Torstai on toivoa täynnä.

Ihanaa torstaita kaikille ! 




Oltii Lassin kanssa toisspäivänä käymässä safkaamassa eka ihan sairaan hyvässä Tamperelaisessa kiinalaisessa ( en muista nimee mut pikku kiinalainen oli osa sitä nimeä).  No siin vieres oli kuitenkin niin houkuttelevan näköinen vohvelikahvila, joka houkutti menemään sisään. No, siellä ne vohvelit oli tosiaan hintansa arvoiset. Siis aivan jumalallisen hyvää. Huh huh. Suosittelen erittäin paljon.




Niiku huomaatte, noiden päällä oli iha reilulla kädellä annosteltu tota kermavaahtoa :D Jätin kyllä ihan tyytyväisenä vohvelista osan lautaselle, muuten en olis varmaa voinu kun kieriä takaisin Voitzille.

Muutenkin mä tykkään tosi paljon paikoista jotka ei oo ihan tavallisia ketjumestoja. Tosin tän kahvilan sisustus oli sen suhteen inhottava, et pöydät keikku ja olin varma et jos tiputan jotain niin se on jotain tosi vanhaa antiikkia. Mutta siitä huolimatta, musta oli ihana käydä tuolla vaihtelun vuoks. Jotain erityistä päivään . 





Käytiin shoppailemassa ruoan jälkeen Lassin kanssa mulle mekkoa loppugaalaan tänne. Oli kaikennäköisiä ihania hempeitä kevään värejä, mutta minä näin iloisena ja pirtsakkana ihmisenä valitsin sitten sieluuni sopivan värin -eli mustan.
Mutta jokaisella naisella täytyy olla ainakin yksi pikkumusta, eiks niin?
Plus että sitä onkin sitten kiva koristella ihanilla värikkäillä asusteilla !
Btw. palaan kesällä taas ihanien korujen pariin, mutta mut voi bongaa Malmin sijasta nyt Jumbosta. SAA TULLA OSTAMAAN MULTA KAIKKEA IHANAA <3





Täällä työharjottelussa kaikki sujuu edelleen loistavasti. Mulla on
Emmin kanssa erittäin hauskaa. Kun aamulla hyppää bussiin klo. 9, ja illalla bussi on takaisin Voitzilla klo. 20.00, ni saattaa takastulomatkalla olla kyllä hieman hysteerinen meininki. Vaik nää on aika pitkii päiviä, ni se ei haittaa yhtään. Viihdyn täällä, ja tykkään tästä erittäin paljon.
 Kun tuun töihin, niin saadaan joku homma niin, että siinä menee puol päivää tai useampi. Esimerkiksi yks päivä oli tullu tiedote, että Tampereen Sorsapuistoon tulee puolenpäivän aikaan jokavuotiset lintuasukkaansa. Menin sitte puolenpäivän aikaan kyttäilemään että koska ne saapuu, ja sit kun ne tuli niin otin audiota taustaksi ja sitten pari haastattelua. Sit se juttu tulikin samana päivänä ajankohtaisena juttuna ulos :) Me like a lot.





Opistolla alkaa pikkuisen jo huomata sen, että ihmiset ovat tajunneet että kohta tää loppuu. Sen on huomannut myös itsessään, että haluaa paljon mielummin hengata muiden kanssa vaikka väsyttäisikin. Tälläista samaa fiilistä ja porukkaa kun mistään muualta ei voi saada tai bongata. Uniikki porukka, joista jokainen luo palan tätä kokonaisuutta. Mä todellakin jään kaipaamaan jokaista. Tää vuos on antanu niin paljon, mutta se on suurimmaksi osaksi just niiden ihmisten ansiota, kenen kanssa mä vietän suurimman osan tästä mun ajasta. Ei tarvii edes sanoa, että aika kultaa muistot. Ne on kultaiset jo nyt. Hyi olipa liian hempeet. Sanon mielummin näin: ootte te kaikki ihan ok.




Tällaisen ihanan Instagram-postauksen löysin toissapäivänä. " Best Friends are the people in life that make you laugh a little louder, smile a little brighter and live a little better! Missing you every minute <3 "
Kaikki ei oo aina ruusuilla tanssimista, eikä mun ja Nooran kohalla niin oo aina ollutkaan. Mutta jokaisesta asiasta on päästy yli, ja jokainen juttu on vahvistanut tätä. Ei voi sanoa olevansa parhaita kavereita, ellei ole joskus riidellyt verisesti, ja pystynyt sopimaan sen. Plus, että meidän ajasta kuitenkin se 99% on timanttia ;) Ja timantit on ikuisii... hehe heh.
Ei vaan, mun pointti tässä oli se, että kun toinen ihminen on tarpeeks rakas, ei välimatkalla oo väliä. Se vaan vahvistaa, koska sen aikana ymmärtää sen, että pärjää myös ilman toista. Että pysyy hengissä, vaikka toinen ei oliskaan aina siinä. Ja sitten kun näkee, on se puolet parempaa taas.
Mä en sano että olis mukavaa olla näin pitkää kaukana toisesta, ei todellakaan. Mutta koska tästäkin pitää etsiä puolensa, niin sen hyöty oli tuo edellinen. Mulla on ihan kamala ikävä mun toista puoliskoa, vaimoa, riiviötä ja parasta ystävää. Onneksi mä tiedän että menee 14 päivää, että mä pääsen taas kattelemaan tuota maailman kauneinta pärstää <3 Missing you too every minute.




Mä jatkat nyt uutisten kirjoittamista, ja meen ihan kohta taas lukemaan ne.

Love you,
xoxox
Oona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti