2013

Tän blogikirjoituksen lomassa olevat kuvat on sellaisia, jotka mä oon valinnu tän vuoden parhaimmistoks. Ne on jollain tavalla mulle rakkaita, oli kyseessä sitten tilanne tai vain rakas ihminen.

Tää vuos on ollu mulle muutosten vuos. 

Muutin viimevuonna just ennen vuoden vaihtumista omaan kämppään. Olin kahessa työpaikassa, joista toista rakastin erityisesti. Mahtavin työporukka ikinä, ja niin paljon uusia kokemuksia. Näistä työkavereista opin myös niin paljon, ja te tuuttekin pysymään aina mun sydämessä. Toisaalta, ei toisenkaan työpaikan työkaverit yhtään huonompia ollut. Nyt kun miettii, mulla on oikeastaan aika kova ikävä teitä. 

Otin haasteen vastaan ja hain Metropoliaan elokuvan- ja television koulutusohjelmaan. Askel kerrallaan pääsin eteenpäin pääsykokeissa, kunnes olin viimeisenä päivänä siellä 29 muun kanssa. Kesän jännitin ja kirjettä ei tullut. Vaikka en ollut niiden 15 joukossa jotka sinne pääsi, tulee mun sijoitus olemaan yksi niistä asioista, joista oon eniten ylpeä mun elämässä. 

Noh, sitten piti kuitenkin keksiä jotain, joka auttais mut sisään ensi vuonna...

Sitten muutin toisen kerran syksyllä, ensimmäistä kertaa pois tutusta ja turvallisesta Helsingistä. Lähdin Tampereelle keskelle metsää, jotta pääsisin toteuttamaan unelmani. Tai pääsisin alkuun, jotta pääsisin oikeasti lähemmäs unelmaani.

Unelmat ovat aina suuria, ja niiden eteen pitääkin tehdä kaikkensa. Verta, hikeä ja kyyneliä. Toivotaan että joku päivä mietin tätä kaikkea, enkä kadu mitään.

Tää vuosi on ollut myös monella tasolla raskas. Vaikka uusia ystäviä on tullut, on monet vanhat jäänyt. Sitä se vanheneminen vissiin teettää...

Siihen liittyen, oon tänä vuonna ymmärtänyt taas kuinka onnellinen oon mun pitkäaikaisista ystävistä. Ne on mun kallio, tuki ja turva. Vaikka lähdin pois Helsingistä ja yhteydenpito väheni, tiesin että ne parhaimmat ystävät on silti olemassa ja ymmärtävät sen. Ja mä olinkin oikeassa. Kiitos teille koko tästä vuodesta, edellisistä vuosista ja tulevista vuosista. Kiitos kaikesta siitä tuesta ja kannustuksesta mitä mä oon teiltä saanut tänä vuonna. Se on merkinny mulle enemmän ku uskottekaan. Ilman teitä en todellakaan olisi tässä missä nyt oon. ❤  

On ollu myös uskomatonta tavata, tutustua ja jopa ystävystyä niin moneen ihanaan ihmiseen niin nopeasti. Kun on koulussa joka muistuttaa hieman sisäoppilaitosta, välit lähentyvät nopeasti. Perhe. Se on se sana mitä me välillä käytetään. Toisista pidetään huolta, koska me ollaan kaikki samassa tilanteessa. Huonosta fiiliksestä joku tulee aina nostamaan ja kaikki hyvät fiilikset jaetaan. Välillä menee hermo ja sit puretaan se pois, mutta aina kaikki kuitenkin sovitaan. 

Mulla on myös mahtavimmat vanhemmat koko maailmassa. Oon niin onnellinen että oon saanu mun äitiltä vahvan tahdon ja tehokkuuden tehdä asioita, ja iskältä sen tavan miettiä paljon ja syvällisesti. Ne on yhet niistä ominaisuuksista, jotka toivottavasti tulee kantamaan mua eteenpäin monella tavalla. 

Vuosi 2013 alkoi mulla parisuhteessa, ja se tulee myös loppumaan parisuhteessa. Tosin eri henkilön kanssa. Mutta onnellisena kuitenkin. Yllätyksiähän tää vuos toikin tässä suhteessa niin negatiivisesti kuin positiivisestikkin, mutta kun tällä hetkellä kaikki on hyvin, niin tää vuosi tulee loppumaankin hyvin. Hyvä näin.

Tää vuos on kaiken kaikkiaan opettanu mulle paljon elämästä. Niin paljon, että jos mä alkaisin tähän nyt kirjottaa ne kaikki opit, oisin tässä kirjottamassa varmaan vielä keskiyölläkin. 

Mä oon ihminen joka loukkaantuessa on vihainen. Harvoin loukkaannun oikeasti, mutta silloin kuin loukkaannun, sen kyllä huomaa. Mut harvoin koskaan joudun olemaan vihainen pitkään kellekkään, koska haluun aina antaa anteeks, jos se toinen sitä oikeasti tarkoittaa. Menee vain kaikki energia siinä, että vihaa jotain. 

Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että kaiken nielisin. Oon päässy yli siitä mun entisestä tavasta olla erittäin naiivi ja tehdä kaikki muiden vuoksi ja puolesta. Ehkä siksi että oon joskus tehnyt näin, musta on tullu erittäin tarkka sen suhteen. Mä haluan että jokainen joka ns. Leikkiin ryhtyy se sen kestäköön. En tiiä enää mitään raivostuttavampaa kuin se, että joutuu tekemään toisen hommia siitä syystä ettei se vain viitsi. Se asia onkin tänä vuonna aiheuttanu mulla paljon hampaiden kiristelyä.

Mulle yks isoimmista jutuista oli myös blogin kirjoittaminen. Se, että mä laitan mun omia ajatuksiani julkisiksi nettiin. Se kuitenkin kannatti, sillä selvästi tätä luetaan ! Kiittos teille, ja toivottavasti ootte tykänny :) 

Miten voisikaan yhden vuoden lyhyesti selittää. Mahdotonta. Onneks kaikki ketkä mun kanssa aikaa on viettänyt tänä vuonna muistaa ne hetket. Oli ne huonoja tai hyviä, te ootte osaltanne rakentanu mua. 

Kaikenkaikkiaan tää vuosi on on antanut mulle muutamat suuret muutokset, joista oon oppinut paljon. Tää vuosi oli hyvä, mutta paljon parannettavaa on. Niin omalta suunnaltani kuin universumin suunniltakin. :) karma on olemassa, ja katotaan mitä se aikoo ens vuonna tuoda. 

Ihanaa uutta vuotta teille kaikille, ampukaa paljon raketteja.

Xoxox

Oona